Lucian päivä 13.12.

Lucian päivää vietetään Pyhän Lucian muistoksi 13. joulukuuta. Lucia-neito pukeutuu valkoiseen, punaiseen vyöhön, kynttiläkruunuun ja pitää kädessään kynttilää. Ajatuksena on, että Lucia tuo valoa pimeyteen. Lucia-sana tarkoittaa suomennettuna Valotarta.

300-luvulla elänyt sisilialainen Lucia oli rikkaan perheen kaunis tytär, jolla riitti kosijoita. Yksi kosijoista pahastui, kun Lucia kieltäytyi kosinnasta, ja hän päätti ilmiantaa Lucian kuninkaalle, jonka päämääränä oli surmata kaikki kristityt. Lucia yritettiin polttaa roviolla, mutta tuli ei syttynyt, lopuksi pyöveli surmasi hänet miekalla.

Toisen legendan mukaan ei-kristitty nuorukainen rakastui Lucian kauniisiin silmiin. Lucia ei huolinut miestä, joten päätti repiä silmät päästään ja lähettää ne miehelle. Tarina kertoo että mies järkyttyi ja kääntyi kristityksi. Luciaa pidetäänkin sokeiden- ja näkövammaisten pyhimyksenä.

Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta. Se ei ole evankelis-luterilaisen kirkon kirkkovuoden juhla, mutta päivän viettäminen on muodostunut perinteeksi. Juhla periytyy monien muiden vuotuisjuhlien tapaan katolisesta pyhimyskalenterista.

Sisiliassa Luciaa lienee palvottu pyhimyksenä jo 400-luvulla. Keskiajalla Lucia-kultti levisi vähitellen Pohjoismaihin. Suomessa varhaisin maininta Lucian päivästä on 1330-luvulta. Suureksi juhlaksi Lucian päivä ei Suomessa muodostunut ja myös etunimenä Lucia pysyi harvinaisena.

Luciaan liittyvä rikas kansanperinne, johon nykyinen juhlinta pohjautuu, on muodostunut Skandinaviassa vähitellen 1600-1700-luvuilta alkaen. Mainintoja on erityisesti Ruotsista. Osittain taustalla ovat olleet saksalaiset joulutavat, joita levisi runsaasti Pohjoismaihin juuri tuolloin.

Suomessa Lucian päivää on vietetty pitkään erityisesti suomenruotsalaisessa kulttuurissa. Nykyisin päivää vietetään yhä useammin myös suomenkielisten keskuudessa, erityisesti kouluissa ja päiväkodeissa.