Sunnuntai-illan hämärtyessä koneemme laskeutui talviseen maahan. Lumipeite, -16 asteen pakkanen ja pureva tuuli saivat hampaamme kalisemaan. Isäntäperheiden parkkipaikalla odottaneet tila-autot osoittautuivat kuitenkin mukavan lämpimiksi ja todellisiksi tehopakkauksiksi. Pääkaupunki Vilna jäi taaksemme nopeammin kuin olimme uskoneetkaan kiitäessämme pimeydessä kohti Anyksciaita ja majapaikkojamme.
Maanantai-aamuna kokoonnuimme isäntäkoulumme juhlasaliin avajaistilaisuuteen. Sitä ennen olimme jo saaneet todistaa koulun taiteellista sisäkoristelua. Isäntäkoordinaattorimme mukaan koulun entinen, jo edesmennyt kuvaamataidon opettaja, oli inspiraation innoittamana maalannut seinät täyteen kauniita teoksia.
Juhlassa saimme todistaa hienoja esityksiä; alaluokkalaisten esittämän traditionaalisen kansantanssin, runonlausuntaa sekä upeita lauluesityksiä. Näistä helmenä mainittakoon Liettuan radiossa kansallisen laulukilpailun voittanut neitokainen.
Valloitimme estradin hetkeksi myös itsellemme esittäytyessämme läsnäolijoille, vaikka portugalilaiset olivat varastaa kunnian showstamme. Kuten tekivät myös myöhemmin iltapäivällä. Lieneekö Suomen lämpimän talven syytä, vai mistä johtunee, että koordinaattoriamme epäillään portugalilaiseksi.
Juhlan jälkeen osallistuimme opastettuun koulukierrokseen. Opimme että Wilma, tai sen sisarohjelma on levinnyt maamme rajojen ulkopuolelle, kuten myös legorobotit. Koulun yleisilme on myös sangen siisti. Liettualaiset ovat tunnetusti koripallokansaa, joten roskien löytymistä roskakorista ei voine pitää yllätyksenä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti